Katsoin Ylen Silminnäkijä- ohjelman. Ohjelmassa oli suurimpana teemana kakanhaistelu, taas kerran. Pispalalainen vaihtoehtotaiteilija Viljami ilmoitti ettei ota palkkatyötä vastaan missään tilanteessa vaan elää työkkärin ja fattan rahoilla.
Voin kuvitella kuinka jo tässä kohtaa koko Suomi on närkästynyt. Mitä ihmettä? Että ei aio töihin? Jumalauta meidän rahoilla! Niinpä. Minunkin verorahoillani Viljami tekee ihan siistin näköisiä taideduuneja ja viettää pientä elämäänsä.
Nyt pitäisi päättää onko tämä moraalinen vai pragmaattinen ongelma. Käytännöllisesti Viljami ei maksa yhteiskunnalle juuri mitään. Viljami maksaisi siinä kohtaa jos Viljami ryyppäisi holtittomasti, sairastaisi maksatulehduksen, jos viljamin koulutukseen olisi satsattu useampia satoja tuhansia (kuten minun) tai jos viljami joutuisi linnaan. Pispalalaisen vaihtoehtohipin ylläpitokustannukset lienee yhteiskunnalle noin 700 euroa kuussa. Suhteutetaan: yhden pahasti järkkyneen lapsen kuntouttaminen yhteiskuntakelpoiseksi kestää vuosia ja maksaa jopa 1,7 miljoonaa euroa per pentu. Ihan jo tolla rahalla (yhden ainoan lapsen hoitokuluilla) pitäisi Viljamin tekemässä, no mitä se nyt milloinkin tekee, noin 200 vuotta. Ja vaikka Viljamin elämäntyylin valitsisi sata, tuhat tai kymmenentuhatta ihmistä, ei mikään muuttuisi.
Ideologisesti juttu on sitten hankalampi. Mitä Viljamin pitäisi tehdä? Mennä töihin josta Viljami ei pidä? Tässä on tietty ristiriita: suuret ikäluokat ovat sitä mieltä että työ on ihmisen elämän suurin sisältö. Tätä taustaa vasten tuntuu jotenkin karmaisevalta ajatus, että Viljami pitäisi laittaa töihin joissa Viljami ei viihdy- ja suurten ikäluokkien sukupolvien mukaan tämä on sitten se elämän kovin juttu. Tehdä duunia josta ei pidä. Aikamoinen maailmankuva. Toinen kysymys on kuinka järkevää elämää on arvottaa työn mukaan ja voisiko maailmaa hahmottaa jotenkin muutenkin kuin palkkatöiden kautta. Viljamin taideduunit on varmasti tuoneet iloa ja sisältöä jollekulle: kuinkahan tämä lasketaan jos ollenkaan? No, ei varmaan lasketa.Viljamin duuneissa on vaan se ongelma että niillä ei eläkepommia pureta. Tämä on se varmaan mikä suuria ikäluokkia tässä ajatuksessa eniten nielettää.
Toinen dokkarin päähenkilöistä on medianomi AMK Antti. Olen joskus esittänyt väitteen että työkkäristä on tullut työelämän joustojen puskuri. Olin väärässä, Antti nimenomaan kertoi ettei edes kannata ottaa vastaan tarjottuja pätkätöitä: tuet menisi ja työmarkkinatuen uudelleenmiettimiseen menisi vain aivan suhteettomasti aikaa, puhumattakaan negatiivisesta tulovaikutuksesta.
Antti on koulutushuijauksen uhri. Kovan rahan koulutus jolla ei saa muuta kuin harjoittelupaikkoja on sekin todellisuuttta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Karua? Kyllä.
Antilla on jonkinlaiset eettiset standardit ja hän yrittää saada koulutustaan vastaavaa työtä. Yhteiskuntatakuun mukaan tarjolla olisi koulutusta, työpajaa tai opiskelupaikka. Siis media-alan kalliisti koulutetulle ammattilaiselle. Naurattaisi ellei itkettäisi.
Dokkarissa Antin touhua vähän ihmetellään ja näytetään, miten nuoria ei kiinnosta puhelinmyynti tai siivoaminen. Antti sanoo sen suoraan: moraalinen perälauta kulkee siinä ettei viitsi leipänsä eteen valehdella ihmisille.
Minäpä väitän, että tässä ei ole kyse nuorison ongelmista vaan ennenkaikkea työmarkkinoiden ja koulutuspolitiikan ongelmista, parillakin tavalla. Antin kaltaisten hukkatutkintojen tuottamisen pitäisi olla rikollista. Koulutuksella ei voi säädellä työmarkkinoita eikä koulutusvolyymin pitäisi olla riippuvainen työmarkkinoista, mutta kyllä vähän järkeä saisi käyttää juuri näissä medianomi AMK- tutkinnoissakin. Työmarkkinoilla on selkeästi ihmetelty nuorison omanarvontuntoa: työmarkkinat eivät ole enää Waldenin tai Finlaysonin kaltaisia patruunoita, jotka hyvyyttään antavat työtä. Nuorilla on työelämälle tiettyjä vaatimuksia- jos ne eivät täyty, niin sitten ollaan mieluummin toimeentulotuella. Miten ne kehtaa tollai? kyllä töitä pitää tehdä!
En usko että kukaan voisi faktuaalisesti väittää, että medianomi siivoamassa olisi järkevää Suomen resurssien käyttöä tai että vaatimus työnantajan eettisestä käytöksestä olisi jotenkin ylimitoitettu. Asiallinen palkkakin on tietysti kiva, ei mikään työharjoittelun 8€/päivä. Jos vaihtoehtona on työpajan 8€ päivässä versus toimeentulotuki, niin itse ottaisin toimeentulotuen ellei työpaja olisi oikeasti mielenkiintoinen. Jos Viljamin kuvaus pitää vähääkään paikkaansa ottaisin minäkin silmää räpäyttämättä karenssin.
Toinen asia on työn muuttuminen. Suuret ikäluokat lähtivät tekemään vetureita Neuvostoliittoon ja rakentamaan suomea. Tässä maailmassa kaikilla oli töitä ja hommaa varmasti riitti. Nyt maailma on kuitenkin toisenlainen: koulutusta fokusoidaan yhä kapeammalle sektorille. Tämä lisää työmarkkinaepävarmuutta tai aiheuttaa luuttuavia maistereita. Työelämässä ei ole enää sijaa sellaisille ihmisille joita vielä 25 vuotta sitten tarvittiin. Ja ennenkaikkea: me olemme automatisoineet maailman valmiiksi. Jos työvoimaa tarvitaan aina vain vähemmän, niin ei siitä nyt pidä nuorisoa syyttämän.
Yhteenvetona: nuorisotakuu lienee tapa saada lisää ihmisiä kaikenlaisiin työpajoihin tai JAKK:n kaltaisiin kuntayhtymien koulutuskeskuksiin. Jos naama on vino, ei siitä käy peiliä syyttäminen. Te teitte nämä työmarkkinat, me käytämme niitä.
saloniemi 
”Asiallinen palkkakin on tietysti kiva, ei mikään työharjoittelun 8€/päivä. Jos vaihtoehtona on työpajan 8€ päivässä versus toimeentulotuki, niin itse ottaisin toimeentulotuen ellei työpaja olisi oikeasti mielenkiintoinen”
Tuossa on kysymys siitä, että työharjoittelusta maksetaan joko työmarkkinatuen tai peruspäivärahan päälle itseasiassa nykyään 9 euroa päivässä. Jos työmarkkintuki on nyt noin 31 euroa, siihen saa ylläpitokorvauksen 9 euroa päälle. Se tulee vain niiltä päiviltä, jolloin on läsnä ja jos on sairaana, saa sen näyttäessä lääkäritodistuksen. Ylläpitokorvauksesta ei mene veroa. Wohou! Eli semmoset 180 euroa tulee puhtaana käteen, jos on joka päivä reipas työharjoittelija sen kuusi tuntia…
”Jos työmarkkintuki on nyt noin 31 euroa, siihen saa ylläpitokorvauksen 9 euroa päälle.”
No hyvä jos nykyään maksetaan. Vuonna 2005 kun tällaiselle työ-”harjoittelulle” menin pakotettuna erehtymään, niin kahdelta eri virkailijalta kuulin tästä bonuksesta jonka harjoittelijana saisin. No, nimet laitettiin paperiin, mutta kummasti jäi tämä bonus palkkapäivänä saamatta. Ja kukaan virkailija ei enää ollut sitä mieltä, että olisin tällaiseen ylläpitokorvaukseen olisin oikeutettu, koska ”sitä ei yleensä harjoittelusta makseta”.
Ja hommahan oli kaupungin kirjastossa, mihin ei ollut tarkoituskaan työllistää ketään, vaan kierrättää työharjoittelijoita samassa paikassa niin kauan kuin laki sallii.
Heitit varsin hyvää ja tuoretta settiä paitsi tässä blogissa, myös äsken televisiossa. Niin, ja terve taas pitkästä aikaa.
Herrantähden, mehän oltiin armeijassa yhtä aikaa? Oon lukenut sun blogia mutten yhtään yhdistänyt. Hauska kuulla pitkästä aikaa!
Hyvä kirjoitus! Katsoin juuri A-studion streamin (vaimikäsenytolikaan) ja ajatuksesi olivat niin mielenkiintoisia, että pistin nimen mieleen. Ilahduin varsinkin tuosta koulutushuijaus-termistä, se on melkoisen osuva!
No totta mooses me oltiin huoltokomppaniassa Panssariprikaatissa samaan aikaan. Pidin tuossa äsken kirjoittaessa televisiota auki taustameluna ja naureskelin siinä samalla, kun viimeiset viisi vuotta eduskunta-avustajan ja nuorisopampun hommia tehnyt Rydman jutteli miten ei ”ikinä haluaisi elää veronmaksajain rahoilla”. Sitten höristin korviani kun mainittiin nimi ”Tuomas Saloniemi”, ja ajattelin että ei perkele, nyt on pakko olla tiedossa jotain tosi hyvää palautetta. Hyvin tempaisit ja naulan kantaan.
Tuo Viljamin kuvaama tilanne työvoimatoimiston kursseista oli kyllä ihan täyttä asiaa. Että ne ovat kiusaamiskursseja, joissa aikuisia ihmisiä opetetaan kättelemään toisiaan ja pannaan täyttelemään jotain itsetu(s)tkiskelukarttoja. Muutamaa tällaista kurssia läheltä seuranneena: ne ovat täyttä kyykyttämistä.
Kyllä ei tarvitse ihmetellä, miksi työtön on yhteiskunnalle niin kallis. Rahaa palaa tuhottomasti työvoimahallintoon ja sen käyttämiin konsulttipalveluihin. Minäkin osaisin ilman koulutusta kertoa työttömälle että ”Mieti mitä ne omat vahvuutesi ovat ja miten voisit ne tässä miellekartassa kertoa”
Mielestäni tärkein viesti Streamissa oli kaiken SUHTEELLISUUS. Pitää tosiaankin verrata jotain päivärahaa ylimääräiseen johdon bonukseen!!! Johtaja saa yhden bonuksen, ETTÄ PYSYY TYÖSSÄ. Samalla rahalla Viljami tekee juttujaan 200vuotta. Tämän voi myös kääntää niin, että 200 ihmistä elää vuoden jollain ökyjohtajan ylimääräisellä bonuksella. Siis 200 ihmistä elää vuoden!!!!
kyllä, sillä varauksella että laskin tuon summan (700€/kk) kategoriselle työstäkieltäytyjälle (40% alennus toimeentulotuesta) joka asuu kimppakämpässä. En siis tiedä paljonko Viljami saa kuussa rahaa, Viljami saa itse kertoa, jos siltä tuntuu. Itse kukin saa miettiä minkälaista arkea seitsemällä huntilla pyörittelisi. Miksei ihan mukavaakin, jos osaa elää pienesti ja allokoida tulonsa ja menonsa tarkasti.
Olisi hyvä jos nuihin ”ylläpitokustannuksiin” (700€/kk) otettaisiin mukaan myös oikeus käyttää yhteiskunnan tarjoamia ”ilmaisia” palveluja, kuten esim. terveydenhuoltoa.
Lähinnä yritän tuoda esille sitä, että passiivityötön, oikeutettuna käyttämään erilaisia yhteiskunnan palveluita, kustantaa yhteiskunnalle paljon enemmän kuin mitä pelkästään nuo erilaiset ulosmaksetut tuet.
Miksikäs ei näinkin, tosin tämän ajatuspolun päässä on loogisesti johtopäätös muuttaa yhteiskunnan ilmaiset palvelut kokonaan hyötyperusteisiksi joka on ehkä hiukan karski näkökulma. Mieluummin esimerkiksi nimetään Viljami lääninaputaiteilijaksi, annetaan 700€/kk työskentelyapuraha ja kas: mitään ongelmaa ei enää ole, ja ainoa mikä muuttui on tuen nimi.
Olet toki aivan oikeassa siinä että Viljamia ei voi tarkastella atomistisesti yhteiskunnasta erillisenä yksikkönä. Viljami ajaa verovaroilla kustannetulla bussilla, soittaa hädän tullen verovaroilla kustannettuun hätänumeroon ja käy sairauden sattuesssa yhteiskunnan rahoilla kustannetussa terveyskeskuksessa. Yhteiskunnan peruspalvelujen vaan nyt mun mielestä pitää olla auki kaikille, se on paitsi arvo niin myös järkevää. Epäilen että palvelujen rajaaminen vain tietylle ryhmälle maksaisi enemmän kuin niiden ”väärinkäyttö”.
Samalla perusteella kuntauudistuksesta voisi sanoa talousperustaisesti että olisi järkevää pistää koko Pähkinäsaaren rauhan takainen raja peruslämmölle ja siellä saa asua jos haluaa ja itse maksaa. Silti se on mun mielestä moraalisesti vähän arveluttavaa. Tästäkin varmaan voisi kirjotitaa.
Loistava kirjoitus!
Pakko lisätä vielä sen verran, että nykypäivän asenneilmastossa tuntuu jostain syystä varsinkin ääriliberaalin markkinatalouden kannattajilta unohtuvan, että työttömät ovat itse asiassa välttämätön elementti, jos maamme kilpailukyky halutaan turvata. Ilman työttömiä palkat karkaavat käsistä. Sen sijaan raskas byrokratia, joka vain paisuu ja paisuu ja joka työttömiäkin pyörittää, on muuttumassa itseisarvoksi. Se on silkkaa Neuvostoliittoa eikä se suuntaus auta tässä maassa pitkällä tähtäimellä ketään. Valitettavasti siihen laariin tarvitaan veroeuroja koko ajan enemmän.
Sitä paitsi tällaiset AMK-Antin ja Viljamin kaltaiset kaverit, joilla vielä on selkärankaa pitää periaatteistaan kiinni ja jotka sen vuoksi joutuvat helposti kansakunnan sylkykupeiksi, taitavat todellisuudessa olla ainoita, jotka enää jaksavat taistella tuulimyllyjä vastaan. Sitä ei moni omaa etuaan tavoitteleva ja hyvää hallintotapaa noudattava kansalainen ymmärrä. Varsinkaan he eivät tunnu ymmärtävän, että yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen – niin kauhealta kuin se ehkä joistakin saattaa kuulostaa – tulevat ennenpitkää takaisin. Sellainen on ihmisen todellinen luonto.
Mutta sitä odotellessa voimme tietenkin haukkua kaikki taiteilijat ja juopot, käydä töissä tavoittelemassa omaa etuamme, seota ja hoitaa päämme kalliisti kouluttamillamme psykologeilla.
420e/kk opintotukee, 200e vuokraan. 8h x 150pv harjottelua, 0e harjottelusta. Joka päivä 8:00-16:00, amk menee viidennelle vuodelle, eli opintopisteet eivät riitä tukeen kesän ajalle vaikka olen harjoittelussa koko kesän. Hyvin pyyhkii ja motivoi ihan todella paljon!
Tämän jälkeen, jos joutuu lattioita lakasemaan niin sitten ei tarvitse arvuutella missä ollaan kun koulun saan suoritettua.
Turha nirsoilu pois! Ei kukaan voi olettaa pääsevänsä välittömästi koulutuksen saatuaan oman alan töihin. Välillä vaan on pakko ottaa raha elämiseen jostain muualta ja tinkiä omasta asumisesta, harrastuksista ja elämisestä, kunnes se oma työpaikka löytyy.
Päädyin työttömäksi marraskuun alussa puutarhurin ammattikoulututkinnon saatuani. Muutin vanhempien luo ja ilmoittauduin työvoimatoimistoon. Sain harjoittelupaikan työelämävalmennukseen heti kun sellaista lähdin hakemaan. En käyttänyt MOLin sivuja enkä ottanut työkkäristä ehdotettuja hommia vastaan, vaan etsin paikan itse ala-asteelta kunnan hommista, jolloin työ oli mieluisaa ja työajat kunnolliset, toisin kuin puhelinmyynnissä ja siivoustöissä.
Sain päivässä 35,95€, josta otettiin vero. Kuukaudessa kuitenkin tienasin puhtaana käteen 575,20€. Lisäksi sain koko tältä työelämävalmennus ajalta työtodistuksen. Minulla ei ole mitään valittamista tästä paketista.
Oman alan työ minulla on jo katsottuna ja sopimukset valmiina, sekä oma kämppä.
Tästä keskustelusta kannattaa pitää muutama asia erillään: onko moraalisesti oikein elää työkkärin rahoilla jos ei aiokaan töihin, onko se mahdollista ja onko se kansantaloudellisesti kestävää.
Moraalinen puoli ansaitsee melkein oman kirjoituksensa, sitä voi tarkastella niin monelta kantilta.
Kansantaloudellisesti työttömyyskorvauksilla ja fattalla elämisessä ei sinänsä ole ongelmaa, mutta tähän liittyy syrjäytyneisyyttä. Syrjäytymisriski kasvaa fattalla elämisen myötä ja syrjäytyminen sitten onkin kallista. Haluan vielä toistaa että Viljamin tapauksessa ongelmaa ei todennäköisesti ole. Kaverilla on kaikki muumit laaksossa, tekemistä päivisin ja työstäkieltäytyminen johtuu (minun mielestäni hiukan kummallisista) ideologisista syistä. Fine.
Ongelmana on nimenomaan se porukka (jota on enemmän), jotka eivät ole fattalla jostain kirkkaasta syystä vaan pelkästään ajelehtivat ja aloittelevat atarin uraa elämän suuressa ammattikorkeakoulussa. Tälle jengille pitäis löytää uus suunta.
Kyllä hieman jäi silti tuosta silminnäkijästä kaivelemaan, että todella nuoren oloiset (alle 18 vuotiaat?) eivät halua paskaduunia (siivous, tms.). Mitä muuta tuon ikäiset sitten voi tehdä, jotka ovat käyneet peruskoulun ja ovat joko lukiossa tai ammattikoulussa?
Ja viljamihan oli hyvin tunnollinen tosiaan ja kävi työkkärissä ja tappeli itselleen nuo rahat, mutta olen samaa mieltä, että ne jotka eivät näitä järjestelmiä hyödynnä (syrjäytyneet) ovat nopeasti joutuvat liriin, kun ei olekkaan tukiverkostoa takana.
Tilu: ne voi tehdä ihan mitä tahansa. Hesarissa muistaakseni 2000-luvun alussa ennen IT-kuplan puhkeamista hekoteltiin, että pipopäistä ei tiedä onko se pitkäaikaistyötön vai IT-miljonääri.
Totta on tietysti että Suomessa on aika hankala työllistyä kovallakin ammattitaidolla ilman tutkintoa, sen verran tutkintouskollinen työelämä on vielä. Sivuat itseasiassa työn alla olevan kirjoituksen aihetta, joka käsittelee juuri työelämä vs elämä ja palkkatyö vs. työ- kysymyksiä. en kyl yhtään tiiä koska saan sen valmiiksi.
Alussa ollut kustannuslaskenta ei mennyt oikein. Kyseessä on ennen kaikkea pragmaattinen ongelma. Pitää katsoa laajempaa kuvaa kuin vain syntyneitä kustannuksia jos mitataan kyseisenlaisesta työmarkkinakäyttäytymisen hintaa. Viljami ei ole vain palveluiden käyttäjä vaan myös niiden rahoittaja. Yhteiskunnalle kustannuksia ovat myös menetetyt veroeurot.
(ÄÄRI)ESIMERKKI: Jos kaikki suomalaiset olisivat fattan luukulla käsi ojossa, niin kuka rahoittaisi koulut, tiet, julkisen terveyspalvelut, maanpuolustuksen, vanhustenhuollon ja poliisin (jos laskettaisiin näissä puljuissa työskentelevät pois kaikki-käsitteestä)? Mainituissa julkissa palveluissa työskelevät tekisivät duunia tarjotakseen palvelun, sitten vielä maksaisivat veroina siitä, että KAIKKI saavat käyttää julkisia palveluita ja sen lisäksi maksaisivat fattamaksut.
Ääriesimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa sitä mitä tapahtuu jos koko Suomi juo vahingossa lasinpesunestettä. Kuka silloin hoitaisi lapset ja sotaveteraanit?
Totta kai on aivan selvää että jos koko Suomi menee fattaan, maa on konkurssissa. Mutta kun ei mene. Suomessa toimeentulotuen menot on nyt samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, keskellä syvintä lamaa. Toimeentulotukeen menee rahaa 0,6 miljardia vuodessa (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Sosiaalipalvelut/Toimeentulotuki/toitunmenotilasto.htm) mikä on tietysti pirusti fyrkkaa, mutta hukkuu jo ihan vuositasolla maailmantalouden heiluntaan (vrt. keskustelu sopeuttamistarpeesta).
Toinen kysymys on sitten sosiaalitukien rakenteelliset vääristymät- ennenkaikkea että viimesijaisesta sosiaaliturvasta on tullut pitkäaikainen toimeentulon muoto joka ei sekään ole järkevää eikä sosiaalisesti kestävää.
Pointtini oli, että Viljamin tapauksessa työttömyyden kustannukset yhteiskunnalle ovat laajemmat kuin vain toimeentulotuki. Heti tulee mieleen menetetyt veroeurot ( Viljami käyttää julkisia palveluita, mutta ei rahoita niitä) ja menetetyt työeläkemaksut (Viljami nostaa aikanaan vanhuuseläkettä, jonka rahoitukseen ei ole osallistunut).
Menetettyjen verotulojen spekulointi on ongelmallista, koska ei oikein tiedetä mitä olisi käynyt. Viljami voisi ruveta lakimieheksi (paljon menetettyjä veroeuroja) tai Viljami saattaisi leikata sahalla muutaman vuoden päästä kätensä irti ja elää työkyvyttömyyseläkkeellä loppuikänsä. Tämän lisäksi on mahdotonta sanoa mitä Viljami tuottaa yhteiskunnalle nyt, tekemällä mitä se nyt ikinä tekeekään. Liian monta muuttujaa niin yksilötasolla tätä ei voi tehdä.
Väestötasolla tilanne on tietysti eri: voidaan laskea kohorteittain palkkatulojen mediaani tai voidaan laskea keskimääräinen palkansaajan verokertymä koko työssäoloajalta. Jos kuitenkin suhteutetaan Viljami muihin pitkäaikaistyöttömiin nuoriin toimeentulotuen saajiin, epäilisin että Viljami on siinä porukassa raikkaasti plussan puolella.
Ihailen optimismiasi eläkkeiden suhteen, mutta epäilen että Viljami tai minä emme koskaan pääse nauttimaan ainakaan nykymuotoisesta eläkesysteemistä.
Hyviä tekstejä tällä Saloniemellä.
Loistava kirjoitus ja täyttä faktaa. Soisi jo päättäjienkin vihdoin havahtuvan toiveunestaan, että jossain kulman takana odottaa työvoimapula ja kaikille on niitä autuaaksitekeviä töitä ihan jo pian tarjolla, koulun penkiltä revitään töihin! Joopatijoo, samaa on kuultu jostain 1970-luvulta saakka.
Itse olen korkeakoulutettu, yritteliäs nuori aikuinen ja sitkutettuani valmistumisen jälkeen neljä vuotta erilaisissa pätkäprojekteissa, kahden/kolmen työn loukussa sekä hetken toiminimellä yrittäjänä, sain Suomesta tykkänään tarpeekseni. (Koulutusta vastaavia järkeviä) töitä ei löydy, ainakaan rehellisellä palkalla, n. 900-1300 e/kk harjoittelijapalkoilla kyllä. Sepä fiksua, kouluttamiseeni menikin vain muutama sata tuhatta ekaluokasta lähtien, ja veroja ehdin maksaa kaikista kesä-, kausi-, sivu-, projekti-, ja silpputöistäni ehkä kolmisen kymmentä tuhatta ikävuosien 17-27 v. välillä.
Muutin maasta enkä takaisin tule. Uudessa kotimaassani sain alle kuukauden töitä etsittyäni ensimmäisen pätkäduunin ja toisen kuukauden sisällä olin saanut vakituisen, koulutustani vastaavan hyväpalkkaisen työn (palkka n. 1,5-kertainen Suomen palkkatasoon nähden). Nyky-Suomi ei tarjoa nuorille mitään muuta kuin riistoa, kyykytystä, syyllistämistä: ”mikset muka suostu tekemään paskaduuneja, niillä minäkin aloitin!” – toim. huom., sinulla hyvä suurten ikäluokkien edustaja oli vahva odotus ja todennäköisyys paremmasta, minulla Y-sukupolven edustajalla näinä nykyisinä velkakriisi- ja ultraakin ultrempana liberalistiaikakautena ei ole. Paitsi toisessa maassa.
[…] ei ole, tai työ teetetään työllisyyskoulutuksesta ulos pullahtavilla harjoittelijoilla. Saloniemen sanoin: Antin kaltaisten hukkatutkintojen tuottamisen pitäisi olla rikollista. Koulutuksella ei […]
Elämäntapataiteilijoista ei varmaan koskaan (onneksi) päästä kokonaan eroon.
Toisaalta, emme tule myöskään pääsemään eroon siitä yleisestä ilmapiiristä, että työkykyisen tulisi tehdä edes jotain töitä (onneksi).
Tämä jännite tullee siis varmaan aina olemaan olemassa. Ja ihan hyvä niin, ei yhteiskunta liikoja viljameja varmaan haluaisi. Pari riittää.
Koulutuspolitiikan syyttäminen siitä että on hakeutunut huonosti työllistävälle alalle on mielestäni vähän naiivia.
Totta kai joskus sattuu huono tsägä. Mutta sitten otetaan jotain muuta duunia, ryhdytään yrittäjäksi tai opiskellaan uuteen ammattiin.
Täts it.
***
Koulutuspolitiikan syyttäminen siitä että on hakeutunut huonosti työllistävälle alalle on mielestäni vähän naiivia.
Totta kai joskus sattuu huono tsägä. Mutta sitten otetaan jotain muuta duunia, ryhdytään yrittäjäksi tai opiskellaan uuteen ammattiin.
***
Käännetään asetelma toisinpäin: kannattaako yhteistä rahaa käyttää hirvittäviä määriä työllistämättömien tutkintojen tekemiseen? Kyllä mun mielestä ihmisten pitää voida olettaa että nille annetulla koulutuksella on jonkinlainen työelämärelevanssi. Ihmisten pitää voida luottaa siihen että suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä valmistuneella on työmarkkinat.
Tämä liittyy ennenkaikkea AMK-tutkintoihin jotka ovat kauniisti olleet työelämälähtöisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa juuri sitä että ne ovat spesifejä johonkin tiettyyn täsmälliseen ammattiin, eivätkä sen ulkopuolelle. Tämä taas haittaa työllistymistä. Tätä varten huuhaahumanistinkin on mahdollista löytää medianomia helpommin työura joka vie edes sinne päin.
Perustulo voimaan niin loppuu tämä hölmöily. Olen tämmöinen 25v sosiaalipummi joka käy iltalukiota ja tähtää korkeakouluun jotta saisi joskus töitä. Sillä välin voisin hakea jotain kesäduunia, mutta eipä kiinnosta kun kaikki ansiot vähennetään toimeentulotuesta. Nyt on jo 20% karenssi päällä työkkärin takia kun KELA ei laske iltalukiota opiskeluksi, vaikka iltalukiosta voi kirjoittaa ylioppilaaksi ja joku on todistettavasti niin tehnytkin.
Jätin aikaisemmin ammattikoulun kesken kun nähdäkeni sillä tutkinnolla ei ollut mitään työelämärelevanssia. Joku OPM:n virkamies oli varmaankin vain hutaissut sellaisen tutkinnon opiskelijoiden päänmenoksi. Eihän siitä tutkinnon rakenteesta silloin tiennyt mitään kun yläasteen ammatinvalinnanohjauksessa erehtyi sen valitsemaan. Ja se oli juurikin päinvastoin kun edellisessä viestissä, eli liian monialainen ja siksi turha. Ammattikoulussa pitää olla spesifi, lukiossa voidaan opettaa niitä näitä.
Paras ja hauskin oli Viljamin tokaisu ”mä en siivoa edes kotona”. No en kyllä minäkään aina jaksa, mutta mikä asenne kaverilla. =D
Siivoustyötä voisin periaatteessa tehdä, mutta en siten että altistun kemikaaleille ja sairastun. Eikä niissä hommissa palkka ole missään suhteessa työn raskauteen. Puhelinmyyntiä en todellakaan tekisi, siitä saa 3€/tunti ja kiusaan ihmisiä. Ennemmin myyn persettä. Muuttohommat ois ihan OK, mutta ne vaativat yleensä ajokortin. Sitä en ala minkään kesäduunin takia hankkimaan, en näet tee autolla noin yhtikäs mitään täällä PK-seudulla.
Ja nimenomaan, te teitte tämän systeemin sellaiseksi että sossun asiakkaan ei kannata tehdä töitä. Minä vain lasken mikä kannattaa.
Kirjoittaja unohti pienen kuluerän: sekä taiteilija Viljami että AMK-Antti ovat nauttineet äitiyspäivärahoista, neuvolakäynneistä, ehkä vauvauinnista, tarhasta/päivähoidosta, (seura)kunnan kerhoista, esikoulusta, ala-asteesta ja yläasteesta, ehkäpä jopa lukiosta. Antin ja Viljamin menoissa ei juurikaan tule eroa, molemmat ovat tulleet jo kalliiksi yhteiskunnalle. Molemmat tulevat myös jatkossa kalliiksi yhteiskunnalle.
On muistettava myös se tosiasia, että jos valitsee alan jossa on kova kilpailu niin huiput pärjää aina. Keskitason tyypeillä menee heikommin. Ei ole olemassa koululaitosta, josta valmistuisi suoraan työelämään, eihän se ole koulun/opiston/korkeakoulun tai yliopiston tarkoitus, vaan niiden tarkoitus on olla yleissivistäviä ja tarjota perustietämys alasta. Työ opitaan vasta työtä tekemällä. Työelämä ja työpaikat ovat melkoisen kirjavia.
Antti näyttäisi olevan klassinen esimerkki siitä, että nuoruuden innossa kuvitellaan oma arvo ja osaaminen hieman liian suureksi. Jos Antti olisi kärkikastia, Antti olisi töissä. Jos Antti olisi keskitason ylälaidalla niin hän pystyisi mukautumaan työelämän vaatimuksiin ja fokusoimaan osaamisensa ja hakeutumaan muutaman mutkan kautta sinne minne alunperin halusikin, mutta kirjoituksen karikatyyri ei kyennyt koulutuksesta huolimatta vastaamaan haasteisiin. Antti ei ollut oikealla alalla. Turha siinä on koululaitosta syyttää.
On totta, että osa työnantajista hyödyntää melko rumasti harjoittelijoita. Mutta suurin osa on saanut vakityön nimenomaan harjoittelupaikan kautta tai tekemällä sekalaista duunia ja näyttämällä olevansa hyvä työntekijä. Toiset ovat ymmärtäneet siivouksen oleva osa työn organisointia ja tehokkuutta, toiset kykenevät oppimaan mäkkärin kassalla asiakaspalvelua ja tiimitoimintaa. Eihän kyse ole siitä mitä tekee vaan mitä tekemästään voi oppia ja miten sitä voi hyödyntää myöhemmin kokemuksena.
Sosiaaliturva on kestämätön ratkaisu. Alunperin sosiaaliturva oli kausityöntekijöiden turvaverkko. Ei siitä pitänyt tulla jatkuva rahoitusratkaisu. Nyt järjestelmä on olemassa ja sitä ja sen uusia liitännäisiä käytetään tehottomasti ratkaisemaan erityyppinen ongelma. Toki parantamisen varaa siinäkin olisi, mutta enemmän olisin huolissani Antti ja Viljami-tyyppien määrän lisääntymisestä, sillä silloin ei varmasti eläkkeistä tämä sukupolvi tule nauttimaan.